"Hope the best": A Diachronic Study of the Complementation of the Verb Hope in British English

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan englannin kielen verbin hope komplementaatiota 1700-luvun alusta nykypäivään. Komplementti on pakollinen lauseenjäsen, joka täydentää predikaatin merkitystä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä komplementteja hope valitsee ja millaisia muutoksia hope-verbin komplementaatiossa on tapahtunut edellä mainittuna ajanjaksona. Lisäksi selvitetään mitkä syyt vaikuttavat komplementin valintaan, ja erityisesti mitkä syyt vaikuttavat komplementoijan säilyttämiseen tai poistamiseen that-lauseissa. Tutkimuksen empiirisenä aineistona käytetään kahta elektronista korpusta. Historiallisen aineiston lähteenä on The Corpus of Late Modern English Texts -korpuksen alkuperäisen version kaikki kolme osaa. Nykypäivän kielen aineiston lähteenä on The British National Corpus -korpuksen kaunokirjallinen aineisto. Molempien korpusten aineisto on brittienglantia. Tutkielman ensimmäisessä osassa selvitetään korpuslingvistiikan erityispiirteitä ja komplementaatioon liittyvää teoriaa ja ilmiöitä sekä selvitetään, mitä hope-verbistä ja sen komplementaatiosta on aiemmin todettu englannin keskeisissä sanakirjoissa ja kielioppiteoksissa. Tutkielman toisessa osassa analysoidaan hope-verbin komplementaatiota ja siinä tapahtuneita muutoksia empiirisen aineiston pohjalta. Tutkimusaineistosta löydettiin yhteensä kymmenen hope-verbin kanssa esiintyvää komplementtityyppiä. Selvästi yleisempiä ovat lausekomplementit; that-lause on yleisin komplementti koko tarkastellun ajanjakson ajan eikä sen esiintymisessä tapahtunut juurikaan vaihtelua. Erilaisten prepositio- ja NP-lausekkeiden esiintymisessä havaittiin joitakin muutoksia; jotkin rakenteet eivät esiintyneet kaikilla ajanjaksoilla. Komplementin valintaan vaikuttavat syyt olivat joko semanttisia tai kommunikatiivisia. Komplementoijan säilyttämiseen tai poistamiseen that-lauseissa todettiin vaikuttavan ne tekijät jotka lisäävät tai vähentävät lauseen kompleksisuutta. Erityisesti lauseen keskellä olevilla erilaisilla lisäyksillä ja subjektien rakennetyypillä todettiin olevan vaikutusta. Pelkän NP-komplementin esiintyminen hope-verbin kanssa asetetaan tutkimustulosten myötä kyseenalaiseksi